Viesti
Kirjoittaja misfit » 20.08.2015 10:00
Vastaan muutamiin ajatuksiin, joita edellisissä viesteissä on tullut vastaan. En lainaa ketään enkä erittele, milloin vastaan mihinkin.
Uskallan sanoa aika isolla varmuudella, että ongelmani nettideitissä ei ole oma profiilini vaan oikeanlaisten ihmisten kohtaamattomuus. Johtui se sitten ihmisten viitsimättömyydestä, turhankin rennosta asenteesta tai vaan epä-analyyttisestä luonteesta, niin suurin osa (naisten) profiileista on niin ympäripyöreitä, että niissä ei yleensä ole oikein mitään, mihin tarttua. Olen kuitenkin huomannut, että kun vastaan tulee profiili, joka saa kiinnostukseni heräämään, niin silloin oma profiilikin niin ikään herättää kiinnostuksen ja juttu lähtee liikkeelle ainakin joksikin aikaa.
Tykkään nettideitissä siitä, että siellä on elävää elämää luontevampaa mennä suoraan asiaan ja siellä voi myös olettaa, että se toinenkin on etsimässä enempää kuin vain ystävyyttä.
Olen itsekin miettinyt, mikä merkitys ja yhteys ystävyssuhteilla on elämänkumppanin etsintään. Minulla ei ole läheisiä ystäviä juuri ollenkaan, vaikka tuttuja onkin paljon. Olen tullut siihen tulokseen, että sen ei pitäisi olla ongelma, kunhan minä itse en tee siitä ongelmaa. Joskus se vaatii aktiivistakin toimintaa esimerkiksi niin, että mietin, miten esitän jonkin asian. Käytännössä olen siis tiedostanut tuon asian ja miettinyt, miten se voisi vaikuttaa ja miten otan sen huomioon.
Olen myös miettinyt, että sikäli kuin on eri asia etsiä ystäviä ja elämänkumppania, niin minä keskityn tällä hetkellä erityisesti elämänkumppanin etsintään. Koen, että ne eivät ole aivan sama asia, ja kun erityisherkkänä introverttinä joutuu ainakin jonkin verran valikoimaan, mihin käyttää sosiaalista energiaansa, niin elämänkumppanin löytäminen on toistaiseksi minulle tärkeämpi "määränpää".