
Mut joo, ei riitä että on syntynyt introvertiksi, on myös syntynyt a-seksuaaliksi, jolloin se viimeinenkin oljenkorsi "normaaliin" parisuhteeseen kelluu virtaavaa vettä pitkin kaukaisuuteen. Eniten kaipaan yhdessä kokemista ja asioiden näkemistä, taimen pikkupurossa, naakkaparvi aamusumussa naapurin kuivurin katolla rivissä.
Onko muita seksuaalivähemmistön edustajia ja samalla introverttejä, jotka ovat pystyneet hyväksymään tilanteensa, ja miten?
Tavallaan olen kyllä oman tilanteeni hyväksynyt, järkimaailmassa, mutta jokin pieni toivon kipinä vielä hellii ajatusta kumppanista.