Introvertit.net Keskustelufoorumi

Kun olen parhaan ystäväni kanssa riidoissa, olen täysin surullinen ja itkeskelen. Suorastaan masentunut. Välillä tulee pelko, että menetän hänet, vaikka olisimme hyvissä väleissä ja iloisia.

Onko teillä läheisriippuvuuden oireita?

olen itse joissai tilanteissa lähes riippuvainen toisista ihmisistä, esim joku tärkee työ nii siinä tarviin kaveria, se ei muute onnistu yhtään, mutta muuten tykkään olla yksin koska kaverit nykyää vaan vittuilee ja haukkuu tms mua :?

mutta jaa:D

Lammas kirjoitti:Kun olen parhaan ystäväni kanssa riidoissa, olen täysin surullinen ja itkeskelen. Suorastaan masentunut. Välillä tulee pelko, että menetän hänet, vaikka olisimme hyvissä väleissä ja iloisia.

Onko teillä läheisriippuvuuden oireita?

Tarve ja halu olla ihmisten kanssa tekemisissä ei ole riippuvuutta eikä etenkään läheisriippuvuutta.

Läheisriippuvuus (co-dependency) tarkoittaa sitä, että täysin terve ihminen sairastuu "auttamissyndroomaan", kun läheisellä tai ystävällä on jokin vaikea ongelma. Usein on kyse addiktiosta. Tyypillisiä läheisriippuvia ovat alkoholistin läheiset, joilla raja auttajan vastuun ja autettavan vastuun välillä on alkanut hämärtyä ja toisesta ihmisestä välittäminen on riistäytynyt ylihuolehtimiseksi.

Läheisriippuvuudella ei ole siis mitään tekemistä sen kanssa, että kokee kaipaavansa ja tarvitsevansa toisten ihmisten seuraa ja ystävyyttä.

Ai vain silloin, kun tahtoo ylihuolehtia jostakin? Onko se juuri sitä hyysäämistä siis?

Lammas kirjoitti:Ai vain silloin, kun tahtoo ylihuolehtia jostakin? Onko se juuri sitä hyysäämistä siis?

Niin, siis kuvauksesi perusteella en usko, että kärsit "läheisriippuvuudesta".

Erimielisyyksistä ystävän kanssa kannattaa puhua avoimesti ja ystävällisesti. Eihän aito ystävyys niihin kaadu. Varmaankin olet ystävällesi yhtä tärkeä kuin hän on sinulle.