Passepartout kirjoitti:Joo. En tiedä johtuuko se siitä että äitini on aika ahdasmielinen vai mistä, mutta minä suhtauduin pitkään seksiin tosi kielteisesti ja ajattelin esim. että masturbointi on jotenkin väärin vaikka tieteellinen mieleni tiesi että siinä ei ole mitään pahaa tai väärää mutta se vaan tuntui väärältä. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan vehtaavani teininä samanikäisten poikien kanssa. Samoin häpesin pitkään sitä että tykkään lukea harlekiinipokkareita.
Osasyy voi olla se, että ilmeisesti kehityin tuossa mielessä henkisesti keskimääräistä hitaammin. Nykyään pystyn myöntämään sen mutta inhottavalta ajatus tuosta "hitaasta kehityksestä" tuntuu. Tuntuu kamalalta ajatella että alle 15-vuotiaat harrastaa seksiä, minä kyllä olin siinä iässä vielä ihan täysin lapsi. Vaikka tietysti meillä tyttöihmisilläkin on ruumiillisia tarpeita, niin ei se pää kyllä ollut vielä yhtään kypsä.
Mulla ei sinällään ollut kyse siitä, että perhe olisi jotenkin ahdasmielinen tai erityisen uskonnollinen, mutta jotenkin minulle oli jostain jo ennen teini-ikää syöpynyt päähäni sellainen ajatus, että seksi tai sen pelkkä ajatteleminen on kiellettyä ja sitä pitää hävetä. En suorastaan oikeastaan edes ymmärrä, mistä tämä kaikki oikein johtui sillä taustalla ei ole mitään hyväksikäyttöjä tms. traumaattisia kokemuksia asian saralta. Nykyinen media on vielä omiaan vahvistamaan tätä käsitystä, kun seksiä työnnetään ulos joka tuutista ja samalla tavallaan myös osin vihjaillaan, että se on kuitenkin kaikesta hienoudesta huolimatta
kiellettyä. Tämä luo eräänlaisen ristiriidan tämän asian välille ja tekee siitä tavallaan sellaisen
kielletyn hedelmän, joka kiinnostaa mutta aiheuttaa kuitenkin monille häpeää. Ja aivan turhaa, sillä seksi on ihmiselle luonnollinen tarve siinä missä syöminen ja nukkuminenkin.
Joku siinä vain aiheutti sen, että se tuntui niin väärältä. Tavallaan siis halusin, mutten olisi
halunnut haluta. Häpesin täysin normaaleja ikään kuuluvia tunteita ja ajatuksia ja kielsin ne itseltäni - tavallaan tukahdutin niitä myös väkisin. Ehkä hyvin outo ajatus etenkin teinipoikien/nuorten miesten keskuudessa?
Tuosta liian aikaisin seksin harrastamisen aloittamisesta olen täysin samaa mieltä. Muutenkin mua ärsyttää tää nykyinen kulttuuri, joka pitää nykyistä tavallaan jopa yliseksuaalista käyttäytymistä hyvänä, mutta taas jos ihminen on aliseksuaalinen hänessä on jotain vikaa. Nämä kaikki tilat ovat kuitenkin täysin normaaleja, sillä ei ole olemassa mitään vain yhtä oikeaa seksuaalista kiintiötä.
Passepartout kirjoitti:Tuosta seksuaalisuuden hyväksymisestä noin muuten: huomaan että vielä nykyäänkin yritän esittää vanhemmilleni "kilttiä tyttöä". Oli aikanaan kova paikka tuoda mies näytille, koska siinä vanhempien oli pakko hyväksyä se että olen aikuinen ihminen jolla on seksielämä. On tavallaan aika koomista että voin aivan hyvin käydä mökillä alasti uimassa vaikka naapurin setä saattaa nähdä tai uimarannalla vaihtaa vaatteet menemättä uimakoppiin, mutta vanhempieni seurassa välttelen kaikenlaista paljastelua ja pukeudun tosi peittävästi.
Ihan sama täällä. Olen vanhempieni keskuudessa puhdas pulmunen ja oikein tavallaan varmistelen etten vain jää kiinni
ei-niin-kilteistä -tavoistani. Olen aina ollut se hyvin kiltti poika, jona vanhempani varmaan edelleen minua pitävät. Tavallaan ihan huvittaa kuinka he joskus vihjailevat tytöistä ja muista, ihan niin kuin en itse olisi heistä ollut kiinnostunut jo vuosia sitten. Mietin kanssa tuota ihan samaa että jos joskus tulee olemaan tyttöystävä, miten kova paikka on esitellä hänet kaikille läheisilleni. Silloinhan he kaikki viimeistään saisivat tietää, että olen
seksuaalisesti aktiivinen.
En siis oikein tiedä, miksi suojelen tätä eräänlaisen "pyhimyksen" roolia edelleen itsessäni näin voimakkaasti. Tavallaan olen aika varma siitä, että äitini ja isäni kyllä tietävät että varmasti ainakin käsi käy, vaikkei tyttöjä tällä hetkellä olisikaan. Mutta jotenkin tämän paljastuminen vain hävettäisi minua suuresti. En oikein vain tiedä miksi, sillä tällaisten asioiden luulisi olevan lähestulkoon itsestäänselvyys kaikille - vaikkei niistä puhuttaisikaan.
Passepartout kirjoitti:Minä olen myös aina inhonnut sitä että miehet puhuu kaksimielisyyksiä. En käsitä mikä pakko kaikkien vanhojen setien on olla niin ällöttäviä. Kuvittelin että se on vaan tosiaan vanhojen setien juttu, mutta yllättävän monet miehen kavereistakin puhuu hävyttömiä mikä on minusta todella mautonta varsinkin jos on naisia läsnä. Siis toki seksistä voi muuten puhua yleisellä tasolla, mutta se, että jokaisesta ruuvauksesta väännetään kaksimielisyys ja aina jos joku mainitsee jotain seksuaalissävytteistä siitä tehdään vitsi, sitä en siedä.
Tuohon liittyy myös se, että miehet on hirveän epäkunnioittavia puolisoitaan kohtaan. Kerrankin yksi mies totesi huoltoaseman kahvipöydässä kun oltiin matkalla kotiin jostain jutusta: "jaahas, oiskohan muijalla menkat loppu jos vaikka saisi tänään". Ihan oikeasti, millainen mies puhuu vaimostaan tuolla tavalla kavereidensa kuullen? Epäröin pitkään edes kirjoittaa tuosta jutusta, niin ällöttävää se oli.
Olen siis tässä mielessä aika ahdasmielinen. Toisaalta minua ei haittaa jos naisseurassa naiset puhuu hävyttömiä, se on jotenkin täysin eri asia. Saatan itsekin osallistua, joskaan en koskaan puhu omasta seksielämästäni, mutta noin yleisellä tasolla.
Joo minuakin tavallaan ärsyttää se jatkuva niiden asioiden vääntely, vaikka joskus itsekin saatan tällaista huulta heittää. Mutta en koskaan, ennen kuin tiedä sen olevan sopivaa myös toiselle. Kaikkihan näistä jutuista ei tykkää ja sen hyvin ymmärrän. Naisten seurassa olen itse aina herrasmies ja käsittelen tavallaan kuin prinsessaa. Siksi minua suorastaan hävettää toisten puolesta, jotka kehtaavatkin puhua naisille tai puolisoilleen noin epäkunnioittavasti.
Toinen juttu on sitten tuo seksielämästään puhuminen. Minusta se ei ole oikein sopivaa, ainakaan tuntemattomille mutta ei myöskään kavereille ja tutummille - ellei siitä ainakin yhdessä sovita että on ihan ok. Toki yleisellä tasolla voi puhua, mutta en koskaan voisi kuvitellakaan kertovani omia yksityisiä asioita sen saralta, jos sellaista elämää siis joskus sattuu edes olemaan.
Passepartout kirjoitti:Siitä en ole kuitenkaan ikinä tuntenut syyllisyyttä jos olen halunnut jotakuta, vaikka kyse olisikin ihan puhtaasti fyysisestä vedosta. Mutta minusta on aina tuntunut hyvältä tuntea fyysistä vetoa, kohdistui se kehen hyvänsä.
Kyllähän se minustakin siis se veto on hyvältä aina tuntunut, mutta jostain syystä vain olen tuntenut siitä jokatapauksessa syyllisyyttä - jopa häpeää. Uskon että jonkin sortin hyveellisyydestä on kyse, jonka uskoin seksiin liittyvien asioiden rikkovan. Että se jotenkin tekisi minusta pahan, likaisen ihmisen - ja kun olen niin kiltti ja tunnollinen muuten.
Vaikea ristiriita sinällään, kun haluaa mutta aivot ja mieli ei salli haluta. Joskus olisin antanut mitä vaan siitä, että joku lääke olisi vienyt seksuaaliset haluni mennessään - jonka nyt lopettelevani Cipralex on osin tehnyt. Ironista sinänsä, että nyt vastaavasta syystä olen puolestaan lääkitystä osin lopettelemassa.
Niin ne ajat vain voi muuttua.
anuski kirjoitti:Mulle on ollu pitkään vaikea puhua seksistä yleiselläkään tasolla ystävien kesken. Oon jotenkin hävennyt asiaa.
Luonnollisesti myös tämä on minulle tuttua. Seksi on aina ollut mulle tabu, jonka pelkästään ajattelemisesta koin ahdistusta ja häpeää. Saati sitten että siitä olisi vielä pitänyt pystyä puhumaan. Ei olisi tullut mitään.
Tämän myötä myös kielsin pitkään omat haluni. Ei välttämättä olisi kannattanut.
Luulen että tämä(kin) asia voi olla naisille helpompi, luulen että miehillä voi helpommin käydä niin että kroppa haluaa seksiä jonkun tyypin kanssa jonka kanssa ei halua haluta seksiä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Näin siis vähän yleistäen.
