Itselläni on tämä aihe pyörinyt päässä siitä asti, kun pari viikkoa sitten eräässä työhaastattelussa sain kuulla, että osaamiseni puolesta olisin napakymppi mutta minun pitäisi olla ekstrovertimpi, jotta pärjäisin kyseisessä yrityksessä. Hämmennyin, koska en todellakaan ollut istunut haastattelussa pelkkänä tuppisuuna eikä itse työtehtävä olisi juurikaan ekstroverttiyttä mielestäni vaatinut. Heillä kuulemma pitäisi osata tehdä numero itsestään ja olla esillä (näin haastattelija sanoi).
Olen tehnyt aika ison työn oman persoonani hyväksymisessä, joten tuo tuntui aluksi vähän märältä rätiltä vasten kasvoja. Teki mieli ruveta selittelemään, että ollaan me introvertitkin ihan hyviä työntekijöitä ja että itse ainakin keskityn työntekoon enkä sellaiseen turhanpäiväiseen pörräämiseen.
Jälkikäteen rupesin kyllä miettimään, että eipä tuo edes kuulostanut sellaiselta työpaikalta, jossa viihtyisin, jos sinne haetaan vain jotain super-ekstroverttejä tyyppejä.
Jotenkin todella masentavaa, tuntuu että koulutus ja ammatinvalinta ovat olleet ihan vääriä, olen yli 30 enkä tiedä mikä musta voisi tulla isona.. Todella harvoin kutsutaan haastatteluun ja sittenkään ei ole tärpännyt.